Joku kyseli edellisen tekstin kommenttisarakkeessa suunnitelmiani tiettyjen elämän perusasioiden suhteen. Toimituspäällikkö vastaa nimettönä pysyttelevän lukijansa huutoon sydänverensä punalla tekstatuin korusäkein.
Treeni:
Kunhan nilkka kuntoutuu siedettävälle tasolle niin aion reenata ainakin tuhat tuntia, silkkaa laatua tottakai. Tavoitteen toteuttamiseksi ajattelin alkaa harrastamaan työmatkaliikuntaa. Sellanen nassakka 35km per suunta. Vuoropäivinä hiihtäen ja juosten, palauttavassa mielessä toisinaan pyöräillen. Välillä hiljaa ja välillä kovaa, yhtenä aamuna viikossa 15km tekniikkaosio. Eiköhän se kunto siitä nousuun lähde. Jää muuten aikaa ja energiaa muuhunkin elämään kun päivän reenit tulee tehtyä kätevästi työmatkan yhteydessä!
Rakkauselämä:
Kuten edellisessä kappaleessa totesin, jää uuden ajankäyttömallin mukaan toimittaessa iltaisin hyvin vapaa-aikaa. Tämän ajan omistan suurimmaksi osaksi kiihkeälle rakkauselämälle. Romantiikan määrää ja laatua on tarkoitus nostaa roimasti, ehkäpä jopa uusiin maailmanennätyslukemiin saakka. Naiseni tulee varmasti menemään täysin sekaisin onnesta ja autuudesta.
Lapset:
Kieltämättä hieman kyllä mietityttää, että kuinka kauan ehkäisy jaksaa vastustaa ylitsevuotavaa hedelmällisyyttäni.
Alkoholismi:
Alkoholi - tosiystävä vai hyvänpäivän tuttu? Tapaamme satunnaisesti. Joskus alkoholista tulee humalassa ärsyttävä kaveri: tuppaantuu seuraan koko illaksi vaikka tarkoitus olisi ollut vain nopeasti tavata ja vaihtaa tuopin verran kuulumisia. Onpa sitä joskus alkoholi tunkenut vielä jatkoillekin mukaan. Näin voi sattua etenkin jos alkoholin kanssa ei olla pitkään aikaan tavattu ja juttuja riittää kerrottavaksi varhaisaamun tunteihin saakka. Tarkoitus on säilyttää suhteeni alkoholiin sopivan etäisenä, kaveruutta kuitenkaan katkaisematta.
Uusi auto:
Pojat pojat... ei ne asiat vaihtamalla parane! Ainakaan kun ainoa mahis olis vaihtaa huonompaan.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
maanantai 12. lokakuuta 2009
Eteenpäin, sano kapu suon laidalla
Tseenare vaan kaikille!
Viimekertasesta tekstistä on aikaa ja se aika on tullut käytettyä työntekijän arkielämän opettelemiseen ja kisoissa pyörimiseen. Ei ole ollut tarvittavaa tahtotilaa tai jaksamista kirjoitella höpönhöpöä webiin.
Vaan nytpä on! Aloitetaan kisojen puimisella. Eihän nää vanhat tapaukset ketään enää kiinnosta, mutta jotainhan se on kerrottava kun kynähommiin alkaa. Yössä matka tyssäs karsintaan. En päässy edes B-finaaliin. Tai no olihan siellä lähtöaika listoilla mutta nilkan astetta pahempi vääntyminen katkaisi yöviikonlopun kukonlennon karssuuriissa noin viiden kilsan kohdilla. Huonostihan se oli menny siihenkin asti joten ei tarvii jossitella mahdollisista menestyksen mahiksista. Reissun parasta antia olikin äijien kanssa paskan jauhaminen makuutasossa hotellilla rentoutuen. Tätä toimintaa kun ei livenä pääse liiemmin harrastamaan suunnistukseen liittyvien aktiviteettien ulkopuolella. Ei siis mikään turha reissu tuo SM-yö! Valtiokin sai ihan kivasti rahaa kassaansa bensaveron muodossa.
Mannast kotiuduttiin eilen, kukin omalla tyylillään. Oli etunojia ja eripainoista etutukkaa aamuisina hetkinä terminaalin maastoissa. Omasta iltapanoksesta sen verran, että ärsytin muuta juhlayleisöö Terboraattorin kanssa veisaamalla puoliksi muistettuja lauluja. Sekä puhelaulua että perinteistä tyyliä. Kovaa ja väärin vedettii, mutta olo oli laivan käytävillä taas niinku isommillakin areenoilla. Pitihän sitä menetettyä karaoken etsikkoaikaa jollain paikkailla. Mutta yks juttu on kyllä pienen ihmetyksen arvoinen: miten on mahdollista, että jos huutaa ja mesoaa, rynkyttää yläpunkkia käyttäjineen ylös-alas ja tökkii peukulla jäbiä kylkiluiden väliin, niin silti se ottaa sellaset 10min että saa mitään kontaktia yhteenkään kanssamatkustajaan? No, kello oli vaille seiskan, että kyllähän sen viikonloppuna ymmärtää että sillon vielä tekee mieli nukkua. Laivan henkilökunta vain ei tahdo ymmärtää!
Mannan tuloksellinen anti Riennolle oli HYL. Ja kyllä se syy taitaa vahvasti kallistua SI-järjestelmän (ei se mittayksikkösysteemi, vaan se toinen) puolelle. Onhan se nyt perkele kun vanhan sukupolven tikkui tarjotaa käteen vuodesta toiseen. En usko, että Jukolan järjestäjät varaa vuokrakorteiks mitään punavihreitä lätkii. Ehkä pitäis, saattais asenne mannan järjestäjilläkin hiljalleen muuttua. Mutta tää asia on niin puhkikulutettu jo Masaweb 1.0:n aikoihin, joten se saa jäädä nyt sikseen tässä yhteydessä.
Kaksvitosen juoksusta voin henk.koht. todeta, että kipee nilkka esti kilpailunomaisen suorittamisen. Suunnistus pysyi siihen nähden hyvin kasassa, ettei kartanluvulle oikein tahtonut löytyä tilaa kun katse oli koko ajan kengänkärjissä varmistamassa mahdollisimman kivutonta etenemistä. Jäin reilu 7min osuuden nopeimmalle mutta oma paikka tuli täytettyä niinkuin kaikilta muillakin meillä vitososuuden jehuilta. Tyydytään nyt sitten vaikka siihen kun ei tulosta saatu.
Ens viikonloppuna on kauden päättäjäiset. Olen antanut ja saanut ymmärtää, että tänä vuonna päättäjäisten henki on hyvinkin terveenpuoleinen. Kahta reeniä tarjotaan viikonlopuksi ja muutenkin tarkoitus on pitää sellasta hyvällä tavalla hauskaa meininkiä, johon voi olla tyytyväinen vielä maanantai-aamunakin. Kuulostaa hyvältä! Toivottavasti nilkka elpyy viikon mittaan jotta vois lähtee rennolla jalalla taaplaamaan päättäjäisviestiä ja puoltatoista peninkulmaa.
Näkyy sit siellä.
Viimekertasesta tekstistä on aikaa ja se aika on tullut käytettyä työntekijän arkielämän opettelemiseen ja kisoissa pyörimiseen. Ei ole ollut tarvittavaa tahtotilaa tai jaksamista kirjoitella höpönhöpöä webiin.
Vaan nytpä on! Aloitetaan kisojen puimisella. Eihän nää vanhat tapaukset ketään enää kiinnosta, mutta jotainhan se on kerrottava kun kynähommiin alkaa. Yössä matka tyssäs karsintaan. En päässy edes B-finaaliin. Tai no olihan siellä lähtöaika listoilla mutta nilkan astetta pahempi vääntyminen katkaisi yöviikonlopun kukonlennon karssuuriissa noin viiden kilsan kohdilla. Huonostihan se oli menny siihenkin asti joten ei tarvii jossitella mahdollisista menestyksen mahiksista. Reissun parasta antia olikin äijien kanssa paskan jauhaminen makuutasossa hotellilla rentoutuen. Tätä toimintaa kun ei livenä pääse liiemmin harrastamaan suunnistukseen liittyvien aktiviteettien ulkopuolella. Ei siis mikään turha reissu tuo SM-yö! Valtiokin sai ihan kivasti rahaa kassaansa bensaveron muodossa.
Mannast kotiuduttiin eilen, kukin omalla tyylillään. Oli etunojia ja eripainoista etutukkaa aamuisina hetkinä terminaalin maastoissa. Omasta iltapanoksesta sen verran, että ärsytin muuta juhlayleisöö Terboraattorin kanssa veisaamalla puoliksi muistettuja lauluja. Sekä puhelaulua että perinteistä tyyliä. Kovaa ja väärin vedettii, mutta olo oli laivan käytävillä taas niinku isommillakin areenoilla. Pitihän sitä menetettyä karaoken etsikkoaikaa jollain paikkailla. Mutta yks juttu on kyllä pienen ihmetyksen arvoinen: miten on mahdollista, että jos huutaa ja mesoaa, rynkyttää yläpunkkia käyttäjineen ylös-alas ja tökkii peukulla jäbiä kylkiluiden väliin, niin silti se ottaa sellaset 10min että saa mitään kontaktia yhteenkään kanssamatkustajaan? No, kello oli vaille seiskan, että kyllähän sen viikonloppuna ymmärtää että sillon vielä tekee mieli nukkua. Laivan henkilökunta vain ei tahdo ymmärtää!
Mannan tuloksellinen anti Riennolle oli HYL. Ja kyllä se syy taitaa vahvasti kallistua SI-järjestelmän (ei se mittayksikkösysteemi, vaan se toinen) puolelle. Onhan se nyt perkele kun vanhan sukupolven tikkui tarjotaa käteen vuodesta toiseen. En usko, että Jukolan järjestäjät varaa vuokrakorteiks mitään punavihreitä lätkii. Ehkä pitäis, saattais asenne mannan järjestäjilläkin hiljalleen muuttua. Mutta tää asia on niin puhkikulutettu jo Masaweb 1.0:n aikoihin, joten se saa jäädä nyt sikseen tässä yhteydessä.
Kaksvitosen juoksusta voin henk.koht. todeta, että kipee nilkka esti kilpailunomaisen suorittamisen. Suunnistus pysyi siihen nähden hyvin kasassa, ettei kartanluvulle oikein tahtonut löytyä tilaa kun katse oli koko ajan kengänkärjissä varmistamassa mahdollisimman kivutonta etenemistä. Jäin reilu 7min osuuden nopeimmalle mutta oma paikka tuli täytettyä niinkuin kaikilta muillakin meillä vitososuuden jehuilta. Tyydytään nyt sitten vaikka siihen kun ei tulosta saatu.
Ens viikonloppuna on kauden päättäjäiset. Olen antanut ja saanut ymmärtää, että tänä vuonna päättäjäisten henki on hyvinkin terveenpuoleinen. Kahta reeniä tarjotaan viikonlopuksi ja muutenkin tarkoitus on pitää sellasta hyvällä tavalla hauskaa meininkiä, johon voi olla tyytyväinen vielä maanantai-aamunakin. Kuulostaa hyvältä! Toivottavasti nilkka elpyy viikon mittaan jotta vois lähtee rennolla jalalla taaplaamaan päättäjäisviestiä ja puoltatoista peninkulmaa.
Näkyy sit siellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)