Ai että oli mukava viikonloppu! Ja on edelleen. Tosin kellon käydessä sunnuntai-illan tunteja, vaatimattoman elämäni hetkellisen täyttymyksen ylle lankeaa jo alati kasvava huomisen työpäivän varjo. Mutta eipä siitä sen enempää, sano Meissi mäkkärin jonossa.
Lauantai-aamuna minulla ei suinkaan yleensä ole krapulaa ja vapinaa vaan aikainen herätys, jonka tarkoituksena on saattaa mies hyvissä ajoin matkalle kohti jossakin päin Suomea sijaitsevia kilpailuja. Tossa tais mennä kuutisen viikonloppua putkeen niissä merkeissä. Mukavatahan se on, mutta täytyy sanoa, että nyt oli paikallaan olla paikallaan! Ei autostressiä, vaan pitkät unet! Fuck yeah!
Rauhallisen heräilyn päälle kevyt (siis todella kevyt normaaliin verrattuna) kaupunkikierros, johon sisältyi pitkään puutelistalla majaillut parturointi. Meinasin jättää etulipan mutta en sitten tohtinut. Patakin oli harkinnassa ja spedekalju myös. Jäipähän hyviä ideoita varastoon tulevaisuudessa toteutettavaksi. Onnistunutta parturointia ja kosmetiikkaliikkeessä vierailua juhlistimme perhepiirissä menemällä Kalevassa sijaitsevaan vietnameesiin ruokailemaan. Siel on muuten tämän cityn parhaat tofuannokset, joihin naiseni tapaa luottaa. Minulle valikoitui ruokalistan sivulta "kevyitä ruokia" annos nimeltä Com duang chau jonka vetelin naamariin viimeiseen riisinjyvään. Sitä yhtä lattialle pudonnutta naudanlihapalaa lukuun ottamatta.
Tässä vaiheessa monet jo varmaanki odottaa jotain jackpotin räjäyttävää tapausta kun jutun ekassa lauseessa kehuin viikonloppua erityisen mukavaksi. No, meno muuttuu seuraavassa kappaleessa todella hurjaksi joten perheen pienimpien olisi nyt syytä poistua interverkon ääreltä ja mennä vaikka iltapuurolle.
Lauantai-iltapäivän kruunasi mukavien miesten mainio suunnistusharjoite eräässä hauskanpuoleisessa maastossa. Olin kovassa seurassa, sillä treenikaverinani oli valtakunnan johtava digitoija. Ja se on muuten juuri näin, yhtään en liioittele. Koska tulimme aivan kohtuullisesti toimeen tämän herran kanssa, päädyimme jatkamaan lauantain viettoa hänen asuntonsa kautta omalle asunnolleni. Ja koska riitaa ei sielläkään saatu aikaiseksi, löimme kaikki keinot peliin ja päätimme lähteä anniskeluravintolaan vetämään pari tuopposta tukkaan.
Ei siellä baarissa saatu aikaan ees humalaa saati kankkusta. Onks äijät muka oppineet ottamaan silleen kuin aikuiset ihmiset ottaa? Onhan sitä toisaalta jo reilu kymmenen vuotta taottu oppia kaaliin. Kyllä siinä ajassa tyhmempikin viisastuu. Mut sen se vaatii siihen pohjalle, yhtään vähempi ei riitä. Neljä viikkoa sitten meikäläisellä oli vielä opinnot pahasti kesken!
No mut viikonlopun tarina jatkuu. Tänään pääsin harjoittelemaan vielä eilistäkin kovemmassa seurassa. Valtakunnan johtavan digitoijan lisäksi reeniringissä oli informaatiotutkimuksen suvereeni suunnannäyttäjä sekä eräs teknisten tieteiden ylivelho, jonka ansioiden luettelemiseen ei tämän ilmaispalvelun tarjoama tila riittäisi. Koita siinä seurassa nyt sitten tavallisena maisterina pyristellä perkele! Pyristeltiin muuten menemään huomattavan pitkään, kolmattakin tuntia kului kolmannes ja vähän päälle. Uutiskynnyksen ylittävä asia tässä blogissa nykyään.
Koska olen mies parhaasta päästä, suorastaan kultainen jumala ja eksklusiivinen lahja naissuvulle, siivosin äsken parvekkeen mukisematta. Sieltä tuli häijyyttä vastaan. Oletteko ikinä säilyttäneet muovikassillista perunoita parvekkeella läpi talven ja kevään? Mie sanon, että roskakatos tuoksuu tulppaaneilta verrattuna tuohon lietelannan käryyn. Naapuriparvekkeen giltsitkin lähti evakkoon kun siirtelin saastasäkkiä kohti loppusijoituspaikkaansa.
Jää hyvästi, rakas viikonloppu. Ehkä tapaamme vielä. Vaikka välissämme olisi tuhat vuotta, niin muista, että olen aina sinun.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)