Luotin meidän alkuun, enkä turhaan. Pojat toi hienosti viestin kahdelta ensimmäiseltä osuudelta ja pääsin maastoon mahtavassa paikassa, sijalta 58. Nyt oli aika kantaa henkilökohtainen omavastuu-osa joukkuesuorituksesta ja osoittaa itselleni, mutta myös muille, että valitsin 3. osuudelle oikean jäpiskän.
Tässä kartta reittipiirroksineen ja sen alta löytyy matkakertomus.
K-1: En leikannut heti sivuun tielle, vaan valitsin alkuun suorempaa polkua ja odottelin tielle vieviä uria. Raiteita sinne päin ei löytyny ja annoin itseni lipua naisten viestin kiskoja pitkin liian pitkään. Lopulta nykäisin väkisin tielle, jota jäi ennen risteystä juostavaksi muutama kymmenen metriä. Tässä hävis kyllä. Anttolan sälli tuli matkaseuraksi suon ylitykseen saakka, sen jälkeen en häntä enää nähnyt, meni kai eri hajonnalle.
1-2: Ykkösellä kohtasin hyvän possen, jonka mukana kallioilta tiheeseen notkoon, rastimäen kylkeen, siinä varmistus mihin tultiin ja mukavasti korkeimman kautta lipulle.
2-3: Korkein kohta idästä väistäen ja katse eteen, rastin edessä olevat kivet näkyi melko kauas.
3-4: Alamäessä nautin siitä, että laskettelu tuntu tosi rennolta ja kohentelin parilla sijalla asemaa letkassa. Juoman jätin väliin tässä vaiheessa, pätkä tietä josta oiko ajouralle, josta rastinvieruskumpareista näkökoppi ja leimaamaan ryhmän ekana.
4-5: Ajouralle, jota pitkin jollekin tönölle. Päätin väistää käyrät ja lähteä vihreään rinteeseen. Olin vetomiehenä mutta ketään ei yllättäen tullukaan mukaan. Suunnistivat perkele itse! Vihree oli tosi paskaa edetä, joutu kävelee aika paljon ja ettimään mistä pääsis. Olis kannattanu korjata heti mäelle mutta pysyin kuitenki valinnassani. Tässä tuli takkiin 1-2min ja 15 sijaa yhdellä välillä! Rastille tullessa myös epäröintiä, ympyrän reunalla kivikoissa oli jengiä pummailemassa ja menin hidastellen lipulle.
5-6: Rastilta lähdin takaa tulleen letkan kanssa. Hyvä veturi oli tällä välillä, alku iskettiin polkua mäki alas ja sit mäen yli rastiväliviivaan päin pikku hiljaa siirtyen. Tielle tultiin just niinku piti ja siinä ei pitkään viihdytty. 300m ennen rastia terävöitin suunnistusta ja omalla työllä hallitusti lipulle.
6-7: Ammuin huonolla lähtösuunnalla ja sitä joutu korjaa puoliavoimella jotta ei joutuisi puskiin.
7-8: Joku huusi takaa, että tiekierto. Teki mieli, mutta en vastannu kutsuun kun pari ekaa jätkää lähti suoraan. Huutelijakin tuli kiltisti mukaan. Rastinotto ei aivan optimi. Ekaks lähdin oikomaan yksin korkeimmalta kumpareelta kohti rastia kun muut veti liikaa itään, mut sit ei kantti kestäny ja vedin itsekin sinne ja junan jarrumiehen paikalle.
8-9: Hirmunen ura tv-rastille.
9-10: Jyrkkä penkka ylös. Mäen päällä porukka hajos, suurin osa jatkoi polkua alemmas kohti omaa hajontaansa, minä ja joku muu vedettiin suoraan omalle hajonnalle.
10-11: Kävi hetken mielessä varmistaa tää tien kautta, mutta sen verran hyvä paana meni tiheikön läpi että sitä pitkin vaan. Lopussa nousin turhaan kalliokumpareelle.
11-12: Nyt kelpas juoma. Jotenki pirun epävarmasti rastille vaik tiesin koko ajan että missä se lippu on. Itse olisin piirtäny tohon vielä yhen jykän ekaksi tulosuunnassa.
12-13: Urii pitkin vauhdilla alarinteeseen, eka varma havainto polulta, sit niitylle ja loppua urista välittämättä rastille.
13-14: Muistaakseni se oli Gävlen jäbä, joka veti edellä pellon yli ja mäkeen. Sit sillä alko epävarmailu. Olin muistanu tehdä itse töitä koko ajan ja lippu napsu siististi.
14-15: Olin hommassa kiinni ekan aukon päähän saakka, sit kontrolli petti ja jouduin hidastellen noukkimaan itteni kiinni rastimäkeä edeltävän vihreen kulmasta. Pieni 15sek rastipummi siihen päälle. Suunnitelma jäi tekemättä koko välille, katsoin vain alun ja sit ajelehdin.
15-16: Ei yhtään ajatusta kun oli olevinaan liian helppo väli jotta kannattaisi suunnistaa. Tämä asenne palkitsi 15sek rastipummilla.
16-17: Porukan mukana, mutta huomasin sittemmin että heillä lienee eri hajonta. Todella varman päälle avokallioita hyödyntäen omalle piilolipulle. Siinä oli Lynxin jätkä seisoskelemassa 5m päässä rastista.
17-18: Lynxiläine lähti liikaa itään, mie menin aluks perään mutta korjasin. Se korjas sittemmin takas miun eteen. Hain väylää siten, että rinteeseen oli oikealta tuntuma ja lopussa vasemmalla iso nenä. Ilvekselle kelpas vastaan tullu hajontarasti, katoin varmuuden vuoks koodin ja jatkoin juoksu-kävelynä omalle. Tää olis pitäny ottaa ylärinteestä.
18-19: Wing OK:n sälli liittyi seuraani tällä rastilla ja lähdettiin hyvää vauhtia etenemään kohti aukon reunaa. Kaverilla oli meno päällä ja katsoin tarkkaan että tästä kyydistä ei helposti luovuta. Suuntaa tarkkaillen suoraan sukkana.
19-20: Muki juomaa ja vauhdilla wingmanin perään.
20-21: Nyt jengissä oli Hämeenlinna, Gävle, Frol IL, Wingi ja Riento plus joku ruotsalainen jota en tunnistanu. Hetikohta rastilta lähdön perään letkan keulaan tuli jostain Bäkkelaget joka kiristi mutteria isolla avaimella. Joutu pistää elämää peliin. Se ei riittäny kuin puoleen väliin rastiväliä. Johdattelin kakkosvaunun asemaan jääneen porukan rastille vähän hapuilevasti etelän puolelta.
21-22: Rastilla leimasi myös MS Parman kakkonen. Suunnistin varovasti, pysähdyin ja näin lipun 20m sivussa.
22-23: Alko tehä tuskaa niinku tässä vaiheessa pitääkin. Alas polulle ja siitä sopivasta kohdasta suunnalla rinteeseen eteen tulevia objekteja tarkkaillen. Ei ongelmia.
23-24: Aluks aukon kulmaan ja paskaikon läpi. En muistanu korjata viivalle päin ja hetken jo samaistin muotoja viivan alla oleviks. Onneks tajusin selvittää homman ku tuntu epävarmalta. Menihän tässäkin vähän aikaa hukkaan.
24-25: Hyvä lähtösuunta mut sitten vetäsin pois uralta harvennukseen täysin poikittain syystä, jota en edelleenkään tiedä. Ehkä näin siellä jonkun tai jotain.
25-26: Kaasu oli melkein pohjassa kunnes tajusin tapahtumassa olevan virheen ja näin rastin takavasurissa.
26-27: Kaasu oli pohjassa ja tykittelin lopussa väärää uraa väärälle viimeselle. Siitä sitten vielä pari askelta viitotusta väärään suuntaan kunnes ammuin vihasena omalle viimeselle. Viimene rasti olis pitäny selvittää verrytellessä, nyt katoin sen vain käsiohjelmasta.
Viimeset 4 rastiväliä maksoivat 5-10 sijoitusta. Nämä virheet yhdessä ykkösvälin tievalinnan väliin jättämisen ja 4-5 repavalinnan kanssa aiheuttivat vaihtosijan painumisen 22 arvoisesti punaiselle. Kokonaisuutena virhettä tuli 4-5min. Vauhti ja kunto riitti osuudelle ja siellä samoissa letkoissa rykineitä vastaan aivan hyvin, muutamaa selvästi kovempaa tossuttajaa lukuunottamatta. Nyt jälkeen päin tuntuu vähän siltä, että pelkäsin matkaa liikaa ja annoin itseni ottaa sen varjolla monessa paikassa vähän kevyemmin. Toisaalta loppuvedon aloittamisen jälkeen virheitä alkoi tippua. Suoritus oli kuitenkin ihan siedettävä ja 5min kovemmalla osuusajalla lähtösijoitus olisi pysynyt - erot olivat siis niillä vaiheilla pieniä.
Jukolassa oli mahtavaa olla niin kuin aina! Nautin todella elämästä niinä hetkinä. Mut sille ei voi mitään, että päällimmäisenä tunteena Jukolasta tuomisina on pettymys joukkueemme lopputulokseen. Siitä lienevät kaikki asianosaiset yhtä mieltä, että eihän me nyt kovin hyviä oltu. Positiivisena havaintona kuitenkin kirjataan, ettei kenenkään telttapaikkaa julistettu katastrofialueeksi. Plus että Saimonin juoksu oli huippuluokkaa! Kunhan jukodarra on karisteltu mielestä niin annetaan lenkkarille kyytiä, sillä kisakautta on reilusti jäljellä monine SM:ineen ja rankivedotkin vielä täysin ratkomatta!
