Väkisin väännetty

Tämä teksti alkaa puhtaasta tarpeesta kirjoittaa jotakin. Mitä siitä tarpeesta syntyy, sitä en vielä tässä vaiheessa tiedä. Mistä se tarve sitten syntyy, sen osaan arvata. Pari vuorokautta yksin kotona ilman ihmiskontakteja on tehnyt tehtävänsä.

Nelipäivänen vapaa on edennyt puolimatkan krouviin. Tuntuu hyvältä, koska lähden tässä siitä, että lasini on vielä puoliksi täysi. Huomenna aion hoitaa asioita, joita ei normaalina arkipäivänä ehdi tekemään. Ohjelmassa on ainakin viedä pari tavaraa takuuvaateiden säestyksellä takaisin liikkeeseen, auton siivous, treeni aamupäivällä ja niin edespäin. Kaikki tämä tulee olemaan nautittavaa, sillä voin toimittaa asiani oman aikatauluttomuuteni mukaan ja katsella kiireessä eteneviä ihmisiä, joiden katse on pakotettu tiukasti kulkureittiin ja kelloon.

Tiistain itsenäisyyspäivän juhlinta on suunniteltu jo etukäteen. Ohjelma on laadukas. Ensin pitkähkö jalkamarssi korsutoverin kanssa korpisoturoiden, sitten kynttilä ikkunalle palamaan, tämän jälkeen Tuntemattoman seuraamista yhden Karjalan kera ja lopuksi itsenäisyyspäivän illallinen. Linnan juhlien tv-lähetyksestä en sano mitään suuntaan enkä toiseen, koska en tällä kertaa ole enää varma siitä etten katsoisi. Vanhenemisen ja vaisuuntumisen merkki kai sekin.

Viisi viikkoa säännöllisesti lenkkeiltyäni voin ilokseni todeta kunnon kehittyneen jo selvästi. Elämäni parhaiden kuntohuippujen tasolle on vielä matkaa, mutta mikäänhän ei estä niitä saavuttamasta uudelleen. Etenkin kun ne eivät mitään Everestejä ole olleet, Kaukasuksen tasolla paremminkin. Mutta itselle ne ovat olleet huippuja ja tulevan vuoden tavoitteeni onkin käydä korkeammalla kuin koskaan aiemmin! Menneenä kesänä, ja nyt kun muistelen niin sitä edeltävänäkin, tuli oltua sellanen sumuisten vuorten gorilla, joka hengästyi jo perusleirin tasolla. Talven mittaan aion hankkia varastoon jonkinlaiset happipullot jotta tämä ei toistuisi. Siinä prosessissa ollaan nyt hyvällä uralla.

Alkaa olla jo wanha aihe, mutta enhän mitenkään voi tässä tekstissä sivuuttaa viikon takaista Keikkaa! Onhan sitä tullunna karaoke-baareissa joikhattua jos jonkinlaista rallia erinäisiä kertoja, mutta tämän kertainen mikki käteen ja lavalle -kokemus oli jotain aivan toista kertaluokkaa. Jukoliste, melkein alkaa vieläkin naurattaa, oliko ne ihmiset siinä lavan edessä aivan tosissaan? Jengiä oli reilusti, ne osasi sanat, huusivat ja käyttäytyivät juuri kuten keikalla kuuluukin: pitivät hauskaa koko sydämestään! Itselleni suurinta oli huomata, että meidän rytmisidonnainen runous antoi jengille hyviä fiiliksiä. O-rapille näyttää olevan selvä tilaus omassa marginaalissaan. Mitä jatkossa tapahtuu tai ei tapahdu, siihen palataan tulevaisuuden koittaessa.

Tämä syksy on ollut pimeämpi kuin ehkä mikään edeltäjistään minun aikanani. Antais nyt pakkasen, roudan, kevyen lumipeitteen ja sen vähäisenkin valon mitä näillä koordinaateilla ja tähän vuodenaikaan saavutettavissa on! Pakkaset ja viiman kestän, mutta valottomuus on raskasta. Reilu kaksi viikkoa vielä kuljetaan kohti pimeysmaksimia ennen kuin suunta kääntyy. Itselleni talvipäivän seisaus on kaikessa lohduttomuudessaan aina ollut jonkinlainen varaslähtö uuteen vuoteen. Tieto siitä, että seuraava päivä on pidempi kuin edellinen antaa potkua vaikka lisääntynyt valonaika konkretisoituukin hyödyiksi vasta jossain helmikuun alkupuolella.

Näinä aikoina tulee aina palattua suomenkieliseen, tummasävytteiseen rock- ja ilmailuhenkinen hävittäjäpunk -musiikkiin. Levyarkistoistani (kyllä, soitan edelleen cd-levyjä) löytyykin melkoinen annos melankoliaa, joista muutaman milligramman annoksen pistän jakoon tähän lopuksi. Jos tämä jollain tasolla koskettaa, olkaa hyvät ja tulkitkaa omista lähtökohdistanne kuten haluatte!

Vihaan heikkouden tunnetta
ja sitä kuinka pitkälle se voi heittää varjonsa
vaikka järkisyiden loisteella sitä kuinka korventaa
se ei suostu kuolemaan

Kauniimpana elämänviiva kuin koskaan aiemmin
hauraana mun käteni halkaisee
ja taipuu mutta tuntuu
Hautaan tämän elämänviivan
ja nyrkkiin puristan
irti en halua päästää

Oma tulkintani on, että täällähän perkele pärjäillään vaikka mikä olisi!