Olen pilalla, täysin toivottomassa tilassa. Ostin jäsenyyden sisäliikuntakeskukseen. Voiko pahempaa petturuutta nylkkyhenkeä kohtaan ollakaan. Mennä nyt vapaaehtoisesti solmimaan kuukausilaskutteinen suoraveloitussopimus kuntopyörän polkemisesta vaikka ovelta alkaa rajattomat liikuntamahikset, jos passi- ja viisumihommat nyt tässä jätetään huomiotta. Antakaa, yritän selittää tämän ja kertoa hieman perusteita tähän hulluuteen.
1. Hommahan on nyt niin, että tuo akilles pitäisi saada jotenkin toimimaan ja kuntoa kehitettyä. Ajattelin laajentaa korvaavien harjoitteiden kirjoa hiihdosta johonkin toiseenkin lajiin. Crossarointia ovat jotkin kokeneet akillesmiehet kuntoutuksessa käyttäneet. Kuuleman mukaan sitä masiinaa poljetaan myös terveiden urheilijoiden keskuudessa yhtenä treenimuotona. Liike on korvaavista liikuntamuodoista kaikkein juoksunomaisin, joten ajattelin tästä olevan mahdollisesti etua myös siinä vaiheessa kun juoksunomainen harjoittelu tapahtuu lenkkarit jalassa ulkotiloissa.
2. Suosimieni salien kertakäyntien hintataso ja laitevalikoima eivät ole tyydyttävällä tasolla. Tuskin saavutan tällä ratkaisulla säästöjä, mutta ainakin mahdollisuudet halutunlaiseen saliharjoitteluun ovat nyt olemassa.
Kävin tänään kohtuuttoman pitkään kestäneiden esittelyjen jälkeen reenailemassa siellä ekaa kertaa. Ennakko-odotukseni olivat suunnilleen tällaiset: nuoria naisia trendikkäissä kuteissa tekemässä lyhyttä sarjaa kilon käsipainoilla varoen hien erittymistä. Plus seassa muutama samanlainen jäpä. Kliinisen puhtaat tilat ja radiosta soi, huoh, tietenkin e-e-e-enörzi.
Vaan eipä se aivan niin ollutkaan. Toki enemmistö kyseisen mestan asiakaskunnasta oli nuoria, muotitietoisia nöösejä, jotka eivät tiedä mitä on perinteinen hiihto. Ei ne saatana tiedä! Mutta oli siellä paljon muunkinlaista jengiä. Eräänä isona ryhmänä olivat mamut. Sallin tämän ilmaisun blogissani, koska sillä on otsikoitu ajankohtaisen kakkosen teemaohjelmaakin. Ja kyseinen ohjelmahan on monikulttuurisen YLE:n tuottamaa valtion (kansan) maksamaa, joten ei sitä varmaankaan kovin rasistisena ilmaisuna pidä pitämän. Muuten porukka oli, tättädää, tavallista.
Entäs minä sitten, sovinko joukkoon? No, olin ainut jonka pukeutuminen indikoi selvää kestävyyspainotteisuutta. Sitä kyllä osoittaa kroppakin (ei välttämättä läskin vähäisen määrän, mutta ainakin lihasten koon puolesta). Eihän ihmisistä tätä nykyä tosin kamppeista tunnista, että mitä lajia ne harrastaa. Joka pojalla Everlastit päällä vaikkeivät nyrkkeilystä olisi kuulleetkaan.
Olin siis ainut jolla oli sivuhalkiolliset nylkyt jalassa ja löysä juoksupaita päällä. Soutulaitetta tempoessa kalet senkun lahkeen alta vilkkui. Ajattelin ihan piruuttani olla hankkimatta kunnollisia salivarusteita jatkossakaan. Kevyeen itsehäpeään nimittäin sekoittuu pieni määrä kiihottavaa röyhkeyden ja välinpitämättömyyden tunnetta jonka ympäristöön nähden epäsovinnainen, vaikkakin täysin sallittu, asustus saa aikaan!
Hyvät oli puitteet ja laitteet. Ensi kertaa testasin portailla varustettua juoksumattoa. Laite kertoi seitsämän minuutin kohdalla, että olen noussut Gizan pyramidia korkeammalle. Vaikka kovaa vauhtia ei tuosta masiinasta irtoa, niin kestovoimaharjoitteena aivan käyttökelpoinen. Kai tehokaskin, koska hikoilin kuin raiskaaja.
Huonoa palautetta kyseinen liikuntakeskus saa avainkorttijärjestelmästään. Korttia pitää kuljettaa koko ajan mukana, sillä se käy pääsylipun lisäksi myös avaimena kaappiin, jossa luonnollisestikin on treenin aikana tuhansien eurojen edestä arvotavaraa säilössä. Mihin sen avainkortin pistät? Eihän nylkyissä mitään taskuja ole! Entäs saunaan mennessä, perperin väliinkö se pitää laittaa? Ja onko pikkusen naurettavan näköistä kun rivi toisilleen tuntemattomia sällejä istuu hiljaa alasti lauteilla kortit käsissään. Aivan kuin kaikki odottaisivat maksuvalmiudessa, että kuka tekee ekan tarjouksen.
1. Hommahan on nyt niin, että tuo akilles pitäisi saada jotenkin toimimaan ja kuntoa kehitettyä. Ajattelin laajentaa korvaavien harjoitteiden kirjoa hiihdosta johonkin toiseenkin lajiin. Crossarointia ovat jotkin kokeneet akillesmiehet kuntoutuksessa käyttäneet. Kuuleman mukaan sitä masiinaa poljetaan myös terveiden urheilijoiden keskuudessa yhtenä treenimuotona. Liike on korvaavista liikuntamuodoista kaikkein juoksunomaisin, joten ajattelin tästä olevan mahdollisesti etua myös siinä vaiheessa kun juoksunomainen harjoittelu tapahtuu lenkkarit jalassa ulkotiloissa.
2. Suosimieni salien kertakäyntien hintataso ja laitevalikoima eivät ole tyydyttävällä tasolla. Tuskin saavutan tällä ratkaisulla säästöjä, mutta ainakin mahdollisuudet halutunlaiseen saliharjoitteluun ovat nyt olemassa.
Kävin tänään kohtuuttoman pitkään kestäneiden esittelyjen jälkeen reenailemassa siellä ekaa kertaa. Ennakko-odotukseni olivat suunnilleen tällaiset: nuoria naisia trendikkäissä kuteissa tekemässä lyhyttä sarjaa kilon käsipainoilla varoen hien erittymistä. Plus seassa muutama samanlainen jäpä. Kliinisen puhtaat tilat ja radiosta soi, huoh, tietenkin e-e-e-enörzi.
Vaan eipä se aivan niin ollutkaan. Toki enemmistö kyseisen mestan asiakaskunnasta oli nuoria, muotitietoisia nöösejä, jotka eivät tiedä mitä on perinteinen hiihto. Ei ne saatana tiedä! Mutta oli siellä paljon muunkinlaista jengiä. Eräänä isona ryhmänä olivat mamut. Sallin tämän ilmaisun blogissani, koska sillä on otsikoitu ajankohtaisen kakkosen teemaohjelmaakin. Ja kyseinen ohjelmahan on monikulttuurisen YLE:n tuottamaa valtion (kansan) maksamaa, joten ei sitä varmaankaan kovin rasistisena ilmaisuna pidä pitämän. Muuten porukka oli, tättädää, tavallista.
Entäs minä sitten, sovinko joukkoon? No, olin ainut jonka pukeutuminen indikoi selvää kestävyyspainotteisuutta. Sitä kyllä osoittaa kroppakin (ei välttämättä läskin vähäisen määrän, mutta ainakin lihasten koon puolesta). Eihän ihmisistä tätä nykyä tosin kamppeista tunnista, että mitä lajia ne harrastaa. Joka pojalla Everlastit päällä vaikkeivät nyrkkeilystä olisi kuulleetkaan.
Olin siis ainut jolla oli sivuhalkiolliset nylkyt jalassa ja löysä juoksupaita päällä. Soutulaitetta tempoessa kalet senkun lahkeen alta vilkkui. Ajattelin ihan piruuttani olla hankkimatta kunnollisia salivarusteita jatkossakaan. Kevyeen itsehäpeään nimittäin sekoittuu pieni määrä kiihottavaa röyhkeyden ja välinpitämättömyyden tunnetta jonka ympäristöön nähden epäsovinnainen, vaikkakin täysin sallittu, asustus saa aikaan!
Hyvät oli puitteet ja laitteet. Ensi kertaa testasin portailla varustettua juoksumattoa. Laite kertoi seitsämän minuutin kohdalla, että olen noussut Gizan pyramidia korkeammalle. Vaikka kovaa vauhtia ei tuosta masiinasta irtoa, niin kestovoimaharjoitteena aivan käyttökelpoinen. Kai tehokaskin, koska hikoilin kuin raiskaaja.
Huonoa palautetta kyseinen liikuntakeskus saa avainkorttijärjestelmästään. Korttia pitää kuljettaa koko ajan mukana, sillä se käy pääsylipun lisäksi myös avaimena kaappiin, jossa luonnollisestikin on treenin aikana tuhansien eurojen edestä arvotavaraa säilössä. Mihin sen avainkortin pistät? Eihän nylkyissä mitään taskuja ole! Entäs saunaan mennessä, perperin väliinkö se pitää laittaa? Ja onko pikkusen naurettavan näköistä kun rivi toisilleen tuntemattomia sällejä istuu hiljaa alasti lauteilla kortit käsissään. Aivan kuin kaikki odottaisivat maksuvalmiudessa, että kuka tekee ekan tarjouksen.
