Tuotettua sisältöä

Viikko on selätetty ja viikonloppu on uhkaavasti nousemassa sillasta. Kalenteri näyttää, että tänä vuonna viikkoja on vielä 31 jäljellä. Niistä 5 on hyviä viikkoja ja loput liikkunevat skaalalla, jonka ääripäät ovat kohtuullinen ja tosipaska. Tämänkertainen viikko tarjosi kolme reissupäivää, kaksi lyhyttä iltavuoroa, kaksi treeni-iltaa ja yhden kisapäivän. Muuten jämäkkä paketti, mutta harjoituksia olisi saanut olla useampiakin. Jukola lähestyy ja siellä hyvä kunto on korvaamaton apu siivitettäessä joukkuetta kohti hyvää tulosta. Kunhan ajat on sopivat, täytyy rempasta parit täsmäreenit ja ottaa kulku sitä kautta haltuun. Niinhän ne kolmekybäset tai plus ovat tehneet kautta aikain.

Sydänkammion seinämät pumppaa
voimaa ja oikeuden sanomaa
Niitä säteilen janoisten sielujen ylle

Nythän on niin, että eräät johtavassa asemassa olevat janoiset sielut tahtovat minun menevän ensi tiistai-aamuna Moskovaan. Siellä askeleet vievät sisään Suomen suurlähetystöön. Noissa tiloissa minun edellytetään esitelmöivän korkean tason virkamiehille asioista, jotka eivät varsinaisesti kuulu ydinosaamisalueeseeni. Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä meidän tiimihän tekee tarvittaessa mitä vaan. Varttuneemman kolleegani kanssa vähän jo suunniteltiin, että vaihdettaisiin käyntikortteihin titteliksi yleisasiantuntija, kun tässä kerran ollaan niin perkeleen kovia jätkiä että meidät voidaan heittää mihin tahansa rakoon.

Minä suorastaan hehkun ja loistan
Olen kompassi, lyhty ja vapaus

Tuo Moskovan keikka pelottaa helvetisti, mutta ajattelin silti hoitaa homman tyylikkäästi! Tähän tavoitteeseen pääsemistä edesauttaa uudet suorat housut, jotka lunastin itselleni tänään kisareissulta palattaessa. Vanhat onkin jo melkosen perskiiltävät. Ostotapahtuma sujui tavanomaisen tehokkaalla tyylillä: veni, vidi, visa. Tulin, näin, shoppasin.

Tänään syntyi eräs kisajärjestelyorganisaation rakentamiseen liittyvä idea, kun asuintoverini kanssa lähestyimme rastiponien kansallisia ja kisojen parkkipeltoa. Perinteisestihän liikenteenohjauksen ovat kilpailuissa hoitaneet ne seuran ruudinkeksijöistä seuraavat. Tehokkaampaa voisi kuitenkin olla, jos liikennettä ohjaisivatkin seuran jehovat, sillä hehän ovat tottuneet käännyttämiseen! Nyt saa nauraa. Antakaa mennä, koko pallealla ja kovaa.

Suunnistus sujui tänään varsin mallikkaasti. Virhettä kertyi reilun minuutin verran. Se indikoi suunnistusajatuksen olleen hyvää tasoa, sillä rata oli teknisesti vähintäänkin vaativahko. Hienot kisat muutenkin joka suhteessa. Hieman kuitenkin jäi rassaamaan mieltä se, että juoksuvauhti hyytyi jo kolmessa kilsassa täysin ala-arvoiseksi! Tuntui kuin reidet olisi tehty strontiumista ja paskiumista ja muista maa-alkalimetalleista.

Tein kisassa melko vaarallisen tempun. Lähtöön lähtiessä kuulin Juken välärin kuulutuksesta. Väliaikarastilla katsoin kelloa. Ei vaikuttanut suoritukseen muulla tavoin kuin siten, että loppumatkasta ylämäkiä kävellä raahustaessa alkoi huolestuttamaan saavutetun edun kuihtuminen olemattomiin ja siitä mahdollisesti aiheutuva karvas tappio. Kuus sekkaa sitä etua sitten jäi. Tiukkaa oli, kihelmöivän tiivistä oli tosiaankin! Pyrin tarjoamaan kartan reittiviivoineen näytille vielä ennen kuin ilta yöksi kääntyy. Kyllä suunnistus tekee hyvää!

Pyhimys tai marttyyri
Yli-ihminen joka suhteessa
Puoliksi Jumala

Sellainen tässä on kai oltava vielä kahdeksisen viikkoa. Sitten saa olla ihan Meissi vaan!

---------------

Sanat kirjoitti: Meis
Lyriikat laati: T.Wirtanen
Tinapilliä soitti: Korporaatio
Tanssikoreografian pillimusiikin tahtiin suoritti: Meis

Metropolitbyroo

Maat ja valuutat vaihtuu. Äijä pysyy samana, mitä nyt vähän naamastaan kuluu. Kovin kuluttavaa meininkiä olen päässy viime(kin) aikoina nauttimaan. Pari viikkoo sitte alkoi pääsiäisleiri. Koulun lattial kylmissään muutama yö ja kisat sekä reenit päälle. Seuraaval viikolla 40h töitä kolmeeen ja puoleen päivään, sisältäen vuorokauden mittaisen reissun Mikkeliin. Sit pari yötä kotona ja miilaan. Tämän jälkeeen taas pari yötä kotona ja Peterburgiin kolmeksi päiväksi. Rajan väärältä puolelta siis raportoidaan.

Omistan menneen miilan muistolle yhden kappaleen. On se vaan hieno tapahtuma! Meikä tykkää, kun siinä on niin eriluontoisia osuuksia ja viesti kestää pitkään. Fiilis oli taas kerran korkeella ja väkevää team(teen)spritiä sai hengittää läpi reissun. Joukkue ansaitsi suorituksellaan sijan 88, ei yhtään parempaa eikä huonompaa. Pidän tulosta keskivertona. Parempaankin uskoin ennakkoon. Lähtönumeroa parempi sija olis miellyttäny, sellane 65-70 olis tehny jo hyvää. Mutta nyt oltiin tuon arvoisia, eikä siinäkään mitään häpeämistä ole. Oma suoritus oli puolustustaistelua, mitä nyt alun virheiden jälkeen joutu vähän hyökkäämään jotta sain hetkellisesti menetetyn matkaseuran takasin. Hyökkäsinhän mie tosin korridoorillakin mutta se kuti jäi puolisuutariks ja porukan kesken vaihtosijat arvottiin vasta viimeisillä rasteilla. Koitan viikonloppuna julkaista karttaa reissusta joten antaa sen kertoa sitten tarkemmat faktumit.

Haluan valottaa täältä idän pimenevästä illasta sitä todellisuutta, jonka tämä jättiläistaajama pitää sisällään.

Ensimmäinen asia: äijien tukat on aivan saatanallisen rumia! Eipä minunkaan tyylissä ole paljoa kehumista 4 krt/vuosi parturitahdilla, mutta silti täällä on viety hommat aivan eri tasolle. Miten tollasilla mongolismiin taipuvaisilla frisyyreillä voi saada naista? Ei niillä kai saakaan, ainakin siitä päätellen, että tämän maan syntyvyystilastot ollu laskusuhdanteessa jo pitkään.

Toinen havainto: kolareita ajetaan ihan arkiseen tyyliin, ei paljon näytä hetkauttavan jos vähän larssonin pelti kolisee. Turvallisuutta tärkeämpää on räyhäkäs riskinotto! Siihen liittyen, kuulin tossa päivällisellä mehukkaan jutun. Eräs paikallinen kolleega oli laitettu rapsakkojen sakkojen ryydittämänä ajokieltoon kun oli firman autolla vetäny holtitonta vauhtia ulos tiestöltä ja saattanut ajokin kumoon. Siinä oli istunu suomalaisia ammattiveljiä kyydissä, olivat kuulemma palanneet välittömästi takas Suomeen tapauksesta hengissä selvittyään.

Kolmas havainto: illan alkaessa hämärtyä kaljoittelevat nuoret miehet valtaavat kadut. Samaan aikaan kauniit djevushkat katoavat, ilmeisesti varotoimena, jonnekin horisonttiin. Kiilusilmät senkun kiiluvat ja takatukat liehuvat Nevaa pitkin puhaltavan tuulenvireen saattelemana. Tääl repataan eastsidea ja rikoksen uhka on vahvasti läsnä. Tämän havainnon tein kun kävin hakemassa apteekista rohtoa huuliherbalaiffiin - kuinka ollakaan, sekin virus heräsi heti kun Venäjälle saavuin!

Mutta kyllä tämä kaupunki on kaunis, etenkin nyt kun alkaa olla taas värien vuodenaika. Ja jokin muukin täällä kiehtoo. En tiedä mikä, enkä aio ottaa selvääkään. Muuten saattaisin tehdä sen virheen että integroituisin turhan vahvasti näihin kuvioihin. Ja sitä kävisi katuminen pidemmän päälle, sen tiedän jo vanhastaan. Elämässä on helpompiakin polkuja kuljettavaksi kuin Kamennoostrovskyj Prospekt!