Viikko on selätetty ja viikonloppu on uhkaavasti nousemassa sillasta. Kalenteri näyttää, että tänä vuonna viikkoja on vielä 31 jäljellä. Niistä 5 on hyviä viikkoja ja loput liikkunevat skaalalla, jonka ääripäät ovat kohtuullinen ja tosipaska. Tämänkertainen viikko tarjosi kolme reissupäivää, kaksi lyhyttä iltavuoroa, kaksi treeni-iltaa ja yhden kisapäivän. Muuten jämäkkä paketti, mutta harjoituksia olisi saanut olla useampiakin. Jukola lähestyy ja siellä hyvä kunto on korvaamaton apu siivitettäessä joukkuetta kohti hyvää tulosta. Kunhan ajat on sopivat, täytyy rempasta parit täsmäreenit ja ottaa kulku sitä kautta haltuun. Niinhän ne kolmekybäset tai plus ovat tehneet kautta aikain.
Sydänkammion seinämät pumppaa
voimaa ja oikeuden sanomaa
Niitä säteilen janoisten sielujen ylle
Nythän on niin, että eräät johtavassa asemassa olevat janoiset sielut tahtovat minun menevän ensi tiistai-aamuna Moskovaan. Siellä askeleet vievät sisään Suomen suurlähetystöön. Noissa tiloissa minun edellytetään esitelmöivän korkean tason virkamiehille asioista, jotka eivät varsinaisesti kuulu ydinosaamisalueeseeni. Toisaalta tässä ei ole mitään uutta, sillä meidän tiimihän tekee tarvittaessa mitä vaan. Varttuneemman kolleegani kanssa vähän jo suunniteltiin, että vaihdettaisiin käyntikortteihin titteliksi yleisasiantuntija, kun tässä kerran ollaan niin perkeleen kovia jätkiä että meidät voidaan heittää mihin tahansa rakoon.
Minä suorastaan hehkun ja loistan
Olen kompassi, lyhty ja vapaus
Tuo Moskovan keikka pelottaa helvetisti, mutta ajattelin silti hoitaa homman tyylikkäästi! Tähän tavoitteeseen pääsemistä edesauttaa uudet suorat housut, jotka lunastin itselleni tänään kisareissulta palattaessa. Vanhat onkin jo melkosen perskiiltävät. Ostotapahtuma sujui tavanomaisen tehokkaalla tyylillä: veni, vidi, visa. Tulin, näin, shoppasin.
Tänään syntyi eräs kisajärjestelyorganisaation rakentamiseen liittyvä idea, kun asuintoverini kanssa lähestyimme rastiponien kansallisia ja kisojen parkkipeltoa. Perinteisestihän liikenteenohjauksen ovat kilpailuissa hoitaneet ne seuran ruudinkeksijöistä seuraavat. Tehokkaampaa voisi kuitenkin olla, jos liikennettä ohjaisivatkin seuran jehovat, sillä hehän ovat tottuneet käännyttämiseen! Nyt saa nauraa. Antakaa mennä, koko pallealla ja kovaa.
Suunnistus sujui tänään varsin mallikkaasti. Virhettä kertyi reilun minuutin verran. Se indikoi suunnistusajatuksen olleen hyvää tasoa, sillä rata oli teknisesti vähintäänkin vaativahko. Hienot kisat muutenkin joka suhteessa. Hieman kuitenkin jäi rassaamaan mieltä se, että juoksuvauhti hyytyi jo kolmessa kilsassa täysin ala-arvoiseksi! Tuntui kuin reidet olisi tehty strontiumista ja paskiumista ja muista maa-alkalimetalleista.
Tein kisassa melko vaarallisen tempun. Lähtöön lähtiessä kuulin Juken välärin kuulutuksesta. Väliaikarastilla katsoin kelloa. Ei vaikuttanut suoritukseen muulla tavoin kuin siten, että loppumatkasta ylämäkiä kävellä raahustaessa alkoi huolestuttamaan saavutetun edun kuihtuminen olemattomiin ja siitä mahdollisesti aiheutuva karvas tappio. Kuus sekkaa sitä etua sitten jäi. Tiukkaa oli, kihelmöivän tiivistä oli tosiaankin! Pyrin tarjoamaan kartan reittiviivoineen näytille vielä ennen kuin ilta yöksi kääntyy. Kyllä suunnistus tekee hyvää!
Pyhimys tai marttyyri
Yli-ihminen joka suhteessa
Puoliksi Jumala
Sellainen tässä on kai oltava vielä kahdeksisen viikkoa. Sitten saa olla ihan Meissi vaan!
---------------
Sanat kirjoitti: Meis
Lyriikat laati: T.Wirtanen
Tinapilliä soitti: Korporaatio
Tanssikoreografian pillimusiikin tahtiin suoritti: Meis
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti