Seiväsmatkat

Eihän meille sentään Toyota Corollaa oltu luvattukaan, mutta kun ei meinattu saada edes sitä Focus-farmaria joka varausvahvistukseen oli kirjattu. Eikä lopulta saatukaan. Oisko menny kolme varttii vuokraamon tiskillä ja jono kasvo perässä. Tausta-Jorgejen naamoissa oli suut tiukkoina viivoina. Se jäbä siinä tiskin toisella puolella puhui kahteen telefooniin vuorotellen ja takoi tiukkaan tahtiin tieskaria. Viimein suupielet käänty ylös ja avaimet iskettiin käteen.

Saatiin sellanen Fordin Cli-Max alle. Uus kiesi, mut nyki niin pirusti kierrosalueella parin tuhannen molemmin puolin. Aluks epäiltiin väännön olevan liian heiveröinen viiden hengen ja tuhdin matkavarustuksen sujuvaan kuljettamiseen. No se oli sitte kolmas päivä tai jotain kun tankattiin paikallisen ketjun G-Force superdieseliä tankkiin ja raidi muuttu kertalaakista sulavaks. Edellinen vuokraaja varmaan täyttäny tankin säästösyistä kusella ennen kaaran palauttamista!

Siel oli aika isot kisat. Tollasta siljarastitasoo osanottajamäärältään. Eliitis yli kakspuolsataa äijää, onneks mentiin koko revohka atomiin, olis muute ollu tuskallisia kisapäivii venailla kaveria joka starttaa neljä tuntii myöhemmin 15 kilon radalle. Järjestelyjen taso oli ihan jees, mut jukolaklassiin tottuneelle wc:n brutaalius oli pieni huvituksen aihe. Antakaas kun kerron vähän paskomisfasiliteeteistä! Puoliks läpinäkyvän pressun taakse oli kaivettu oja ja sen ojan yli oli asennettu tasavälein sellasia 25cm leveitä metalliritilöitä, joiden päälle jalat aseteltiin suht kapeeseen haara-asentoon. Siitä sit staattinen reisipito päälle ja lopputuote ulos. Nauratti niin saakelisti ekal kerralla!

Sit poraudutaan navigoinnin saloihin. Aloitetaan leirin korskeimmilla pummailuilla:


”Jos meillä vain olisi airot, voisimme soutaa.”


”Jos olisi hankaimet, jos edes hankaimet…”

Kisat ja reenit (pl. sprinttailu) käytiin kaikki samantyyppisessä maastotyypissä, joka tyyppinä on tuolle alueelle tyypillinen. Matalaa suppaharjumuotoa 2,5m käyrällä, ajoittaista pienpiirteisyyttä ja paikoitellen rajoittunut näkyvyys. Juoksualustahan on hyvä ja helppokulkuinen, jos jaloissa vaan potkua riittää. Yks iso hiekkalaatikkohan se seutu on ja vähäinen kenttäkerroksen kasvillisuus varmistaa varsin hiekkaisen juoksutuntuman. Mukavaa maastoa joka tapauksessa!



Aika paljon tuli vedettyä ihan nausteeseenkin, tästä esimerkkinä tarkoin valikoitu karttapala:



Majotuksen suhteen ennakkoarvailut pitivät paikkansa: sisälämpötilan ja ulkolämpötilan väliin voi ekojen päivien osalta asettaa yhtäsuuruusmerkin. Makuukamarit saatiin lämpöseks noin kolmessa päivässä, mutta yleisissä tilois hengitys höyrysi liki loppuun saakka. Takassa poltettiin puita kuin vanha kansa kaskee. Käyttämämme lomakeskus on varmaan erittäin mukava paikka sillon ku kelit alkaa kakkosella ja seuraava merkki ei oo pilkku.


Siel oli palmu ja allas. Mutta missä biksutsiksit? Täh?

Ennen leirii jouduin ottamaan kaikki keinot käyttöön ettei nousis mitään aasialaista pintaan. Siinä jopa onnistuin. Asiaa auttoi varmaan nouseva fiilis, reenin keventäminen ja siirtyminen lämpösempään ilmanalaan. Mut kotiutumisen yhteydessä laskeva fiilis ja kolmenkymmenen gradusovin lämpötilaero yhdistettynä rasitusmaksimiin kytki flunssan päälle. Reenit saakutti seisonu koko viikon. Klassinen tapaus.