Otettiin ponua

Kytäjä-Jukola jäi mieleen vaativimpana ikinä. Fyysikkopuolen kansallinen keskivertoisuuteni huomioiden on harvinaista, että suoritus johon sisältyy tukeva viisi minuuttia virhettä kantaa niinkin hyvälle osuussijalle kuin nyt. Kertoo kisan luonteesta jotakin se asia. Riennon ykkönen veti muutenkin mukavasti pahimmat kaninkolot vältellen ja sijaksi muodostui parasta since Myllyn rakennuksesta poistuminen. Motikat tuli kisasta kotia ja nyt tekee jo mieli suunnitella loppukauden hirmukondista sankarisuorituksineen. Sata euroo on saatava.

On se hieno kisa tuo Jukola, kesän kruununjuveli. Meni perkele kylmät vibat alaselässä kun Kalubershkajan hetkeä aiemmin ankrnatorointihommiin vaihtaneena katselin Haldenin maaliintuloa. Siinä oli seitsämän suuren luokan voittajaa. Terä-pojkarnatkin muodosti sunnuntaiaamuisen junan sonnin selkään kolmossijan kunniaksi. Aitoo riemua niillä näytti olevan pinnassa. Jotain sellaista minkä voi vain tuollaisissa tilanteissa kokea. Tai mistäs minä kokemattomana tiedän, mutta hauskalta meiningiltä näytti. Tarinan opetus: Juko kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella!

Arjen takapotkuhan se sieltä sitten iski täydellä brutaaliudellaan. Pahin keskitys osui tiistai-illalle, jolloin seitsämänkymmenen henkilön työyhteisössä vain kaksi työhuonetta oli valaistuna ja niiden ikkunoista nousi raskasta, hiensekaista usvaa vielä yhdeksän aikaan iltasella. No mut tuollasta kun kärsii niin eipähän tarvitse Fiat Pandalla ajella. Voi sen sijaan luottaa viime vuonna optimoituun voimaan.

Flunssaa on puskenut pintaan. Eilen mittelöity Hervanta-sprint kuuluu kategoriaan omatoimiset hoitotoimet, joissa lopputulemana on tupla tai kuitti. Joko tauti iskee tosissaan päälle tai sitten se säikähtää ryykimisestä niin että vaihtaa johonkin maltillisempaan isäntään. Tais tulla tuplat tällä kertaa. Kisasta sen verran, että kartta oli penaalista ja väliaikojakaan eivät pysty avoimen sarjan maksaneille asiakkaille tuottamaan. Kivaa oli kuitenkin, kuten harrastustoiminnan kuuluukin olla. Suorituksen jälkeen sain palkinnoksi lievennellä kipeitä hengitysteitäni pontikalla, jonka alkuperää ei tietenkään paljasteta!

Juhannus käsillä. Meillä päin se menee taas kerran elpymisen merkeissä. Saattaahan se mieli tietysti muuttua ja puntti voi alkaa vipattamaan siihen malliin että puteliin on tartuttava ja juhannustansseihin päästävä. Raportoin kyllä jos näin käy. Oman toiminnan ohella tulee olemaan todella mielenkiintoista seurailla eräiden kolmen siitoksenhimoisen oriin festarireissua! Sortuvatko laukalle jo ekana iltana ja riittävätkö kaurat loppuun saakka? Ovatko tammat mahdollisesti astuttavissa? Aitaa vähintäänkin kaatuu kun nuo kuumat jupiterit iskeytyvät kiertoradalle! Yksityiskohdat ensi kuun Ratosta.