Kauhua kryptassa

Päivän eka kauhunhetki: lauantai-aamuinen herätys klo 5:20. Päivän toinen kauhunhetki: herätessäni tajuan, että kaljonkia ei myydä ennen ysiä. Joutuu nappaamaan viime kesän Puolan matkan tuliaisputelin pykälään kovinta jännäystä lievittämään. Nopee aamupala ja sitten Zbynen kanssa nokat kohti Helsinkiä, Läkkisepäntietä ja Crypt Studiosia.

Perillä jätkät on reteenä niin kauan ennen kuin nähdään boksi, koppi, putka tai ihan vaan äänityshuone. Pöhinäsuoja, luurit ja neljän tonnin mikki ovat rennosti ja tottuneen oloisina paikoillaan mutta mie joudun laittaa polvet lukkoon niiden edessä seisoessani. Lasin takana toisessa huoneessa on helvetin iso miksauspöytä, jolla tuksustakin saatais loihdittua irti kuunneltavissa olevaa kamaa.

Zbyne aloittaa testiotoilla. Sanat ei meinaa kestää telineessä, mut mihinkäs se niitä tarviis, reenannu painotkin kohilleen jo aikaa sitten. Vasta kolme varttii inessä studiol ja miulle koittaa totuuden hetki. Totuus ei ole tuolla ulkona, se löytyy parista neliömetristä tuolla sisällä. Otatan muutaman rundin, joista puolet menee ei naapurin, vaan naapurikunnan puolelle. Elän raskaita aikoja, mutta nautin silti tekemisestä! Isevarmuus kasvaa hivenen.

Kinuski ei ole vielä auki, kemali on sulkenu pysyvästi. Joudutaan mennä huoltiksen baariin paniinille. Kunhan nyt edes jotain. Pienen ruokalevon jälkeen sessiointi jatkuu. Zbyne iskee soolotunnelmointinsa narulle. Mie päätän lähtee käymään sillä aikaa kaupassa. Aamun pari viskihuikkaa ei enää jaksa kannatella ja muutakin evästä tarvii lisää. Matkalla saan puhelun kolmekymppisiään juhlivalta Freerider Recordsin executivelta. Studiovuokrasta neuvotellaan ja viesti on vanha tuttu: artisti maksaa.

Riimien tuplaus on kuulemma vaikeeta ekakertalaiselle. No onhan se sitä myös miulle. Muuten osuu aika hyvin maaliin mutta kahta yksittäistä sanaa joutuu jauhaa kymmenisen kertaa ennenku niistä saadaan validia tavaraa. Kyllä tää työstä kävis jos kokopitkää sorvattais! Zbynelle kaikki on jotenkin liian helppoa, tai sitten se vaan esittää ja vetää ihan piruuttaan kerralla purkkiin.

Valmista tulee. Lätty käteen, tuotokset tikulle, kädenpuristukset ja kiitos hei. Kuskivuoro on arvottu jo muutama tunti sitten. Kylläpä onkin mukavaa istua autossa vaihteeksi oikealla puolella ja tuomita siitä niin eläviä kuin kuolleita! Kukkopoika matkustaa jalkatilassa. Muuten ihan terve tipu mutta ei kasva vanhetessaan, päinvastoin.

Ei oo vielä Lontoosta tai Nykistä kuulunu mitään, mut Kotkassa ollaan kuulemma hittilistoil! Muut uutiset: kävin tänää hisukisois.