Menomatkalla tuli tehtyä henkilökohtaisia ennätyksiä. Kävin korkeammalla kuin koskaan, sillä lentskari kulki parhaimmillaan 12200m korkeudessa. Matkustin myös elämäni lyhimmän bussimatkan Air Berlinin koneesta Berliinin Tegelin lentoaseman terminaalin ovelle. Matkaa kertyi noin 30 metriä ja se kesti ehkä 15 sekuntia. Aika turhan tuntusta, mutta ei kai lentokentällä sovi ihmislaumojen vaellella miten sattuu. Paras menomatkan saavutus oli kuitenkin ehdottomasti se, että pääsin viimeinkin oman puhelimeni Marble Cannon -pelin läpi! Tämä onkin todellinen työvoitto, sillä ostin kapulan elokuussa 2009. Ensimmäiset 20 tasoa meni suht helposti läpi muutamassa kuukaudessa mutta viimeiseen kuuteen tasoon kuluikin sitten lähes kaksi vuotta. Tätä saavutusta pitää vielä juhlia tämän reissun aikana.
Asemapaikkani on siis Dresden ja tarkemmin ottaen kaupunginosa nimeltä Zschertnitz. Mieltä kovasti lämmittää ulkomaalaisena yrittää sanoa sanaa, jossa konsonanttien osuus on yhdeksän yhdestätoista. Puolan ja muun slobodaanisen maailman vaikutuspiirissä ollaan.
Kolmen päivän antamalla ohkaisella näkemyksellä voin kehua vaimoni vaihtopaikan valintaa. Tämähän on varsin hieno mesta. Kovasti ovat uurastaneet 1900-luvun puolen välin paikkeilla, sillä maailmansotien kakkosjaksossa tää kaupunki pommitettiin melko lailla maan tasalle ja jälleenrakennusurakka on ollut totaalinen. Vanhat, hienot rakennukset ovat hauskan näköisiä kun niiden rakenteissa vuorottelee uusien ja alkuperäisten osien mosaiikki. Kaupunki on myös yleisilmeeltään siisti, joten ennakkoluulot entistä DDR:ää kohtaan karisevat siltäkin osin. Laitapuolen kulkijatkin kulkenevat jossain hyvinkin laidoilla koska heitä ei ole omilla reiteilläni näkynyt.
Syys se on täälläkin. Sitkeimmät tammet pitelevät vielä vihreää väriä osassa lehtiään. Puistot ja metsät ovat kuitenkin jo ruskean lehtimaton vallassa. Ylimääräisellä, suunnistamisesta palkinnoksi saadulla lehtipuhaltimella olisi täällä käyttöä jos jollakulla sellainen sattuu olemaan. Reenikelit on ollu ensiluokkaiset, sillä pilvet ovat pitäneet veden itsessään. Karttakin selvisi yöreenistä käyttökelpoisena ilman karttamuovia. Sortongeissa ja vaimiksessa ei ole kuitenkaan asiaa lenkille, siitä pitää huolen Elben rantoja pyyhkivä pohjoisen puoleinen viima.
Edelliset viisi päivää ovat olleet hurjia reenipäiviä. Niiden aikana on laariin satanut muhkeat kahdeksisen tuntia fyysistä harjoitusta, josta suurin osa suunnistaen. Ottaen huomioon menneen urheiluvuoden sairaalloisen anorektisen saldon, ei ole ihmekään että tänään portaiden nousu on ottanut lujille. Eli selkeä lepopäivän paikka ja pitkästä aikaa oikeasta syystä johtuen! Mie oon nyt taas aidosti innoissani urheilusta, se kun tekee sitä hyvää!
Huomenna olis tarkotus lähteä Sächische Schweitzin kansallispuistoon lenkkeilemään ja jatkaa sieltä matkaa Tsekin tasavallan puolelle, jossa aikeenamme on yöpyä. Yönseutu vietetään mahdollisesti Prahassa tai sitten jossain talvirheilukeskuksessa kuten Nove Mesto tai Liberec. Matkan ajattelimme taittaa vuokra-autolla. Miulla on mielessä Mercedes Benz. Sellanen C-luokkainen MB maksaa 60-70e vuorokaudelta, joten kun kerrankin miulla on varaa ajaa uudella mesellä niin sen myös teen! Ehkäpä sitä vähän voisi myös testata, että miltä se vauhti tuntuu. Vaikka kyllähän mie tiedän jo vanhastaan miltä vauhti tuntuu (pahalta) ja sen tietävät myös ainakin Simo, Tuukka ja Ilkka. Mut se oli Yariksella eikä sellasta temppua voida suositella kenellekään.
Olen tutustunut paikallisiin oluisiin ja kokemukset ovat olleet neutraaleita tai positiivisia. Valikoimaa riittää ja loppureissun ajalle testitahdin on kiihdyttävä rajusti jotta saan kaikki maut kokeiltua. Tähän mennessä olen nauttinut seuraavat mallasjuomat: perus Becks lager, Krombacherin vehnäolut, joku alkuvoimalla itseään mainostava 6% ohratuote jonka nimi unohtui, Einbauer Schwartzbier -merkkinen tumma olut sekä kaksi erilaista radleria, eli sitruunalimun ja kaljan sekoituksia. Ykkössijaa pitää tällä hetkellä tuo vehnäolut mutta testitilanne ei ollu tasapuolinen muita kohtaan - join sen janoon heti lenkin jälkeen.
Parisuhdeasioista sen verran, että on mahtavaa viettää aikaa vaimon kanssa. Uskon hänenkin viihtyvän, kunhan saan vain pidettyä Taistelu-Jaska jutut suht aisoissa. Ne jäivät leiriltä pahasti päälle.
Lisää kertomuksia luvassa viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti