Jälkiakateeminen vartti

Sen verran, ja vähän päällekin, olin myöhässä maaliintulosta viikonlopun kisoissa yhteensä. Myöhästymisen syy ei ollut säässä, italialaisessa kalustossa tai Ilmalan ratapihassa vaan suurissa, usein toistuvissa pummeissa yhdistettynä säälittävimpään kondikseen minkä nyt tältä sittaamalta muistan. Nykytaso ei mairittele, ei todellakaan.

Tällaiseen rapapaskailuun ei ole varaa enää tänä vuonna. Onhan sentään saturaisesta kyse ja juuri nyt minä olen lievästi alakynnessä. Kuinka asetelma käännetään omalta kannaltani oikein päin? Mitkä ovat ne taikatemput, joilla hatusta nostetaan kanin sijaan kasaribongot? Kuinka laittaa itsensä nopeasti sellaiseen iskuun, että Juken blogikin alkaa pelkäämään? Onko edellä mainittuihin päämääriin ylipäätänsä keinoa olemassa, tämän viikonlopun lähtökohdat huomioon ottaen?

Uskottava on, että on! Tunnistetaan ongelmat ja kehitellään niihin hyviltä tuntuvat ratkaisut.

1) Kropasta ei lähde mitään irti (hr av kisassa alle 170). Kertonee jumisuudesta. Lihashuollossa on puutteita, samoin työergonomiassa. Kyllähän nämä asiat on tiedossa olleet jo pitkään, mutta mitään ei ole tehty niiden hyväksi perr-ke-le. Ratkaisu: parit hieronnat, venyttely päivittäiseks, pöydällä röhnöttämiseen jotain kontrollii ja irrottelevia vetoreenejä + kevyttä huoltavaa.

2) Koko ajan väsyttää, oli arki tai viikonloppu. Työnteostahan se johtuu kait ja sille ei mitään voi, jollei halua irtisanoutua. Mutta olisko jotain muutakin taustapiruu kehis? Ratkaisu: joka ilta viimeistään kympilt punkkaan ja varmuuden vuoksi työterveyteen otattamaan verenkuva. Lisäks laktoositestit siihen kylkeen, sen verran paska haissu vanavedessä viime aikoina (perinnöllinen rasite joka ei aiemmin vielä ole konkretisoitunu).

3) Viimeisenä ja tärkeimpänä ongelmana, vauhti on surkeaa ja meno metsässä menee väkipakkositkuttamisen puolelle. Virheit tipahtelee kuin sorsia Yyterissä, koska kaikki tarmo valuu etenemisen ylläpitoon. Johtuskohan siitä, että harjoittelu on ollut vajaata? Voisko muka olla niin, että satunnaisella lenkkeilyllä ei kuljekaan? Ratkaisun tähän ongelmaan tuntee kaikki, mutta sen soveltamiseksi pitäs ainakin toi kakkoskohta saada ekaks kuntoon.

Edeltävästä valituksesta huolimmatta, harrastaminen on helevatan kivaa. Nautin suuresti kisareissuista. Harrastus jatkuu Hollolarasteil, siellä katsotaan seuraavan kerran setelin kohtaloo. Siihen asti näkemiin!