Matkasaarnaaja

Pitkään mustaan takkiin pukeutunut, vakavailmeinen mies ajaa pitkin keskipohjalaista kylänraittia. Sataa lunta. Lumi – se on taivaan lahja, miettii mies ja katsoo kelloa, joka näyttää puoli yhdeksän illalla. Matka vei pyryn vuoksi lähes tunnin ennakoitua kauemmin. Suorin reitti ei tällä kelillä ollut nopein. Tilannearvio oli väärä ja sen seurauksena tuli otettua huono reitinvalinta.

”Toisaalta, nyt tiedän missä Teerijärvi on. Sieltä ovat lähtöisin elämäni ensimmäiset ja toiset, Terinit-merkkiset, mieskale-malliset tuulisuojatut urheilualushousut. Nyt käytössä ovat kolmannet, ne ovat jostain muualta.”

Saarnaaja kirjautuu Kansanlääkintäkeskuksen hotelliin. Jäsenkorjausta ei enää tähän aikaan ole tarjolla joten askeleet vievät suoraan hotellihuoneeseen. Huone on tyypillinen. Siinä on kaksi sänkyä kuten yleensä. Niistä toinen menee taas ensi yönäkin hukkaan. Kassiin viikattu, valmiiksi silitetty paita nostetaan vaateripustimelle ryppyjen välttämiseksi. Muut tavarat asetellaan totutun rutiinin mukaisesti hotellin pienelle kirjoituspöydälle ja tuolin päälle. Järjestelmällisyys illalla on suuri hyve aamulla. Se mahdollistaa nopean aamutoiminnan ja sitä kautta yöllisen latautumisajan maksimoinnin.

Hän on saarnaaja esimiehesän armosta. Hänet on taas lähetetty matkaan jakamaan sanaa. Saarnaaja tietää, että häntä tullaan paitsi kuuntelemaan herkällä korvalla, myös kyseenalaistamaan. Siihen hän on jo tottunut, joukkoon mahtuu aina muutama epäilevä Tuomas. Alkuaikoina epäilijöiden pilkan kohteena oleminen ehkä hieman pelotti, mutta kokemus on tuonut varmuutta kohdata myös tämä pieni mutta äänekäs, kirosanojen käyttöön viehtynyt vähemmistö. Luottamus omaan sanomaan on sitä paitsi vahvistunut ja hän on saanut jo jonkin verran nimeä saarnasmiehenä.

”Tiedän, että se mitä puhun, on oikein. Olen siinä mielessä yhtä sanomani kanssa. Mutta onko tämä kutsumukseni, kumpuaako sana aidosti minusta? Vai teenkö kenties leipäpapin hommia?”

Reissuilla on paljon houkutuksia. Lihasten ilot vievät iltaisin usein voiton pyhien kirjoitusten tutkiskelusta. Saarnamies tietää kollegoidensa käyttävän usein saman ajan julistuksiensa valmisteluun. Lihasten ilot houkuttelevat jopa siinä määrin, että joskus niiden harrastaminen tuntuu jopa sanan julistamista mielekkäämmältä. Ristipaineet jylläävät ajankäytössä. Tällä kertää saarnaaja on kuitenkin liian väsynyt tottelemaan kumpaakaan sisäisistä äänistään. Sen sijaan hän alkaa katsoa teeveestä Järvenpääläisten lukiolaisten järjestämää vaalitenttiä. Ei ole yllätys, että Arhinmäki on jäggeläisen nuorison mieleen. Hän on iältään ehdokkaista nuorin, ajatuksiltaan valtarakenteita kohtaan kapinallisin ja ajaa ideologiaa, joka tyypillisesti miellyttää etenkin sellaista kansanosaa joka ei ole vielä suuremmin veroja maksanut.

Aamusta se päivä alkaa tänäänkin. Matkasaarnaaja herää ripeästi, sillä herätys on ajastettu maksimaalisen levon mahdollistavaksi. Nopeat aamutoimet, hätäinen aamupala (siitä ei taaskaan ehdi nauttia tarpeeksi) maksukortti lukijaan ja uloskuittaus. Kuitti hyvään talteen. Ei hän näitä hommia pelkästä hyvästä sydämestä tee, tai silkasta rakkaudesta korporaatioon, vaikka aatteen miehiä onkin.

Sali on puolillaan kansaa. Vanhurskaimmat istuvat takapenkkiin. Sali on suuri eikä äänentoistoa ole, joten heidät komennetaan vaihtamaan istumapaikkaa edemmäksi.

"Kummallisia tapoja ihmisillä. Eiväthän he minua pelkää, tai muita sanan miehiä, mutta tahtovat silti jäädä kauas. Miksi? Onko se nöyryyttä vai onko se välinpitämättömyyden osoitus? Oli miten oli, on tehtäväni saada kaikki heräämään, myös nämä takapenkistä vastahakoisesti persettään edemmäksi siirtävät. Ehkä he kavahtavat pääkonttorin lähettilästä. Joskus maakunnissa kuulee sanottavan, että mitä suurempi herra, sitä huonommat uutiset. Mutta itsehän tuon siinä tapauksessa pelkästään hyviä tai vähintäänkin neutraaleja uutisia."

Paluumatkallakin on huono ajokeli. Saarnaaja ei aja edes täyttä sallittua nopeutta. Se johtuu kahdesta syystä. Ensiksikin, yhtiössä panostetaan tätä nykyä lujasti työturvallisuuteen ja onnettomuus näyttäisi perin ikävältä tilastoissa. Asetetut tavoitteet eivät täyttyisi jos tässä nyt toheloitaisiin kolari, eikä saarnaaja halua olla estämässä myönteistä kehitystä tässä asiassa. Toiseksi, onhan se omistakin lähtökohdista parempi, ettei mitään satu. Anopillekin hän lupasi ajaa varovaisesti.

Kun ajovalot valaisevat taas tutun kotipihan, tuntee mies suurta tyytyväisyyttä. Tehtävä on täytetty ja piikkihihna voidaan ottaa pois reiden ympäriltä pariksi päiväksi. Se asetetaan kirjoituspöydän päälle odottamaan maanantaita. Ehkä se päivä sieltä vielä tulee, vaikka tuskastuttavan kaukaiselta se tässä hetkessä tuntuukin.